16.4.2008, 10:37
Sopimushässäköiden jälkeen aloin treenata ja pelata F.C. Barbadaksen B-joukkueen Bentracesin mukana. Tämä on Bentracesin toinen kausi Barbadaksen kakkosjoukkueena. Sitä ennen joukkue esiintyi omana seuranaan.
Olemme joka toinen perjantai käyneet harjoittelemassa Bentracesin vanhalla kotistadionilla jonne ajamme noin 20 minuutin matkan mutkittelevia pikkuteitä pitkin. Kenttä on vanha, legendaarisen näköinen hiekkakenttä jossa on vaalea betoninen katsomorakennus. Muut harjoitukset pidämme Barbadaksen kotikentällä jolla on alustana, viime kesänä rakennettu pehmeä tekonurmi.
Kentän reunassa on pieni 300:n hengen katettu katsomo jonka vieressä sijaitsevat pukukopit, huoltorakennukset sekä seuran presidentin toimisto. Toisella reunustalla ovat seuran kuntosali ja fysioterapeuttitilat. Maalin takana sijaitsee rakennustyömaa ja vastakkaisen päädyn yläpuolella risteilevät moottoritiet. Aina iltaharjoitusten lomassa rekkamiehet innostuvat tuuttaamaan kentälle kannustuksensa. Siitä kieltämättä väkisinkin tulee hyvämieli ja pelaajat intoutuneena huutelevat aina jotain hassua rekoille takaisin.
Olen pelannut viisi ottelua Bentracesin riveissä. Ensimmäisessä virallisessa pelissäni 16 kuukauteen pelasin viimeiset 20 minuuttia kirmaillen hillittömästi kuin villi varsa ja onnistuin vakuuttamaan kuuluvani avauskokoonpanoon. Sen jälkeen en ole kentältä ennen täyttä aikaa lähtenyt. Viime viikolla pääsin vihdoin ykkösjoukkueen mukaan harjoittelemaan ja valmentajakin piti näkemästään. Hän halusi minut jo seuraavaan peliin joukkueensa mukaan. Ykkösjoukkueemme on tällä hetkellä lohkonsa kakkossijalla taistelemassa Terceira Divisioonaan noususta.
Tammikuussa tein sopimuksen kakkosjoukkueen kanssa. Pyysin ennen allekirjoittamista joukkueesta hyvän ystäväni varmistamaan etteivät seuran päälliköt yrittäneet kusettaa välttävän espanjankielentaidon omaavaa suomipoikaa. Kaverini kertoi sopimuksen olevan identtinen hänen omansa kanssa, joten allekirjoitin nimeni turvallisin mielin.
Kaiken piti siis olla kunnossa, koko ukko oli tikissä kunnosa, olin vihdoinkin valmis lyömään jalat tuleen ja katsomaan mihin rahkeet oikeasti Espanjassa riittäisivät. Seuran presidentti tuli kuitenkin harjoituksissa kertomaan minun olevan liian vanha pelaamaan edustusjoukkueen kanssa. Eli siis kuka mitä häh? Höristelin kovasti korviani ja olin ällikällä potkaistu. Menin juttelemaan joukkuetovereideni kanssa kyseisestä säännöstä. He mietittyään hetken sanoivat sen olevan totta.
Olen 23-vuotiaana liian vanha siirtymään kakkosjoukkueesta ykkösjoukkueen peleihin. Eli Espanjassa on voimassa SUB23 -sääntö, jossa ykkösjoukkueen kanssa sopimuksen tehnyt 23 vuotta täyttänyt pelaaja ei voi pelata seuran kakkosjoukkueessa. Samainen sääntö toimii myös käänteisesti kakkosjoukkueesta ykkösjoukkueeseen.
Kungfutsen sananlaskun mukaan on monta tapaa oppia:
1. Oppia matkimalla = Helppo tapa.
2. Oppia opiskelemalla = Jalo tapa.
3. Oppia kantapään kautta = Vaikea tapa.
Antti Tolvanen
Tolvanen on Suomen Ykkösessä pelaavan Jyväskylän Jalkapalloklubin kasvatti, joka pelaa nykyään Espanjan aladivariseura C.F. Barbadasin organisaatiossa. Suomessa “Orbit” on pelannut myös Mikkelin Palloilijoissa.
